Oon nauttinu näistä Lahti viikonlopuista. Ne ollu ihanan rauhottavia ja levollisia. En ois muutama vuos sitten osannu kuvitella, että ikävöin Lahteen. Mutta sunnuntaisin alkaa jo päivällä ahdistamaan, kun tietää että pitää palata tänne Turkuun ja tää ahdistus on jo muuttunu fyysiseks: puristaa. Onneks muutoksia on luvassa, eikä tänne tarvii jäädä loppuelämän ajaksi. Aina voi onneks palata kotikaupunkiin. Mitä tekee kaupungissa, josta on ystävät ja perhe kaukana?
Kuvat on viime viikonlopulta Vääksystä. Aamu oli pilvinen kun kävin Lahessa ystävän ja koiran kanssa lenkillä, mutta Vääksyssä päivä oli kaunis ja aurinkoinen, sellanen, kuin täydellinen syyspäivä on. Käveltiin rantaa ja Vääksyn kanavaa pitkin ja kun palattiin samaa rantaa takasin, aurinko laski järven ja metsän taa. Voisin tuijottaa järveä ja taivasta ikuisuuden.
Mites nää kuvat? Mun mielestä toi ensimmäinen on superkiva. Saako niin sanoa kuvasta, joka on itsestään :D?
Viikonloppu tuli vietettyä kaveriporukalla Tallinnassa. Nyt istutaan taas junassa matkalla Turkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti