perjantai 26. heinäkuuta 2013

Valle de la Muerte

Elikkä San Pedro de Atacamassa käytiin tosiaan star gazing retken lisäksi ratsastamassa Valle de la Muerte nimisellä laaksolla (engl. Death Valley). Löydettiin toi retki jostain hostellista jonka ohi käveltiin ja päätettiin mennä sille! En ollut koskaan ratsastanut ainakaan niin että muistaisin, ehkä pienenä ponilla? :D Vähän jänskätti kun pelotti muutenkin vähän ne isot otukset ja aattelin et ne tietty vaistoaa mun pelon ja vihastuu :D
No, mulla oli rento heppa ja mä nössönä meninki koko matkan niin että se opas piti mun talutushihnasta kiinni. Meitä ei tosiaan ollu tolla retkellä kun minä ja poikaystävä se opas. Ja hepat.
































Tuolloin oli ihan paahtavan kuuma päivä.. aika haikaillen myös katsoin helmi-maaliskuun aikasia kuvia ku olin ihanasti ruskettunu!!! Mutta onneks täälläkin paistaa aurinko :)

torstai 25. heinäkuuta 2013

San Pedro de Atacama

Vaikka oonkin jo koti-Suomessa, niin näitä Chile kuvia riittää varmaan vielä varmasti jonkun verran kun ei oo jaksanut kaikkia kuvia vielä edes oikein käydä läpi. Eli nyt vähän kuvia huhtikuulta, jolloin lennettiin Santiagosta poikaystävän kanssa Calamaan (San Pedro de Atacamaan ei ole suoria lentoja), joka on Chilessä pohjoisempana. Calamassa ei ollut paljoa nähtävää, ja sitä sanotaan että se on vähän turvattomampi alue ja sitä kuvaillaan sanoilla "plata, putas y perros" tai "polvo, putas y perros" eh eh.. Calamasta otettiin bussi San Pedro de Atacamaan. Atacaman aavikkoa pidetään maapallon kuivimpana alueena, jossa joillain alueilla ei oo koskaan havannoitu vettä. Ja lentokoneestakin jo katsottiin että mihinkäs ihmeeseen ollaan tultu kun näkymä oli tosiaan pelkästään hiekkaa ja lisää hiekkaa :D


Meidän hostelli oli vähän syrjemmässä, mut silti hyvän etäisyyden päästä pääkaduilta, koska San Pedron se kylä on niin pieni. Meidän huoneeseen sattu britti poikaporukka, joista yks oli puoliks suomalainen ja juotiin niiden kanssa sitten ulkosalla bisseä. San Pedrossa ei myöskään ole paljoa muuta kuin turisteille suunnattuja juttuja ja tosi paljon retkitoimistoja ja retket onkin helppo ostaa vasta paikan päältä.






























Koska meillä oli Bolivian rekti, niin ei ite tehty San Pedrossa muita retkiä kuin päätettiin käydä ratsastamassa aavikolla ja sitten oltiin valmiiksi ostettu "Star Gazing" retki, joka oli illalla ja vähän kauempana ja päästiin kattelemaan saturnusta, tähtiä ja kuuta kaukoputkilla! Retki oli tosi hyvä vaikka pelkäsin ettein jaksaisi seurata, mutta meidän opas oli canadalainen mies, hauska ja osas pitää yleisön hyvin mukana. Lopuksi oli vielä kyselyhetki kaakaon kera sisällä.
Opas otti meille kaikille meidän omilla kameroilla kuvan eli viimeiseks vielä tähtioppaan ottama kuva kaukoputken kautta kuusta! whihii!


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Suomeen palattu kotiin

Heipat sanottiin maanantai-iltana kämppiksille ja tiistai aamuna lähdin lentokentälle Chilen aikaan vähän yli 7 aamulla. Lento sujui hyvin ja pitkällä lennolla (Santiago - Madrid) oli oma telkkari edessä olevan penkin takana josta pysty kattoo paljon eri sarjoja, leffoja, kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan pelejä ja seuraamaan lennon kulkua, kuin siistii! Mul ei oo koskaa aiemmin ollu :D
Matka meniki paremmin kun menomatka Chileen ja sain nukuttua kun vaihdoin paikkaa sellasen missä kukaan ei istunut vieressä jotta pääsin makaamaan. Kippuras tosin ku en vaihtanu keskiriville jossa oli 4 vapaata paikkaa vaik niitäki ois ollu...haha. Enkä eilen ollu ees niin pihalla ku saavuin Suomeen kolmen jälkeen päivällä. Vaikka kyllä simahin samantien kun nukkumaan käytiin kymmenen aikaan.


Poikaystävän äiti oli tuonu tervetuloa kotiin -ruusut ja aamu alko tietenkin RUISleivällä (!!!eipä oo hetkeen saanu..:D) ja suomalaisilla ihanilla marjoilla! Ja normi kahvilla, eikä pikakahvilla!! :D
Heräsin jo samaan aikaan kun poikaystävä läks töihin eli seiskan jälkeen, jesh. Ja alla olevas kuvassa näkyykin eteisessä lojuva tän aamun duuni.. Pitäis noi 40 kiloo tavaraa saada johonki mahtumaan ja vaatekkaappikin siivota kun ei sinne mahdu yhtään mitään.. Ihan hassulta tuntuu olla kotona, täällä vaan taas vaikka just asuin puol vuotta Chilessä :D No kai mä tästä pääsen yli.
Ihmisiä ei oo missään ja on ihan hiljasta (mitä nyt tasasin väliajoin tuntuu ja kuuluu kova tömähys viereisest työmaast) ja harmaata. Aurinko kyl tuolt vähän yrittää paistaa jo pilvien välissä, toivottavast tulee nätti päivä, mä haluun pukee kesävaatteet! Eikai täs muutaku noitten kassien kimppuun...

 

maanantai 22. heinäkuuta 2013

mi Chile querido

Viimeinen päivä on jo melkein ohi. Tuntuu ihan hullulta että puoli vuotta mun elämästä täällä on ohi. Kävin tänään yksin kiertelemässä ja olin iloinen ja tajusin että oon ollut onnellinen täällä, lukuunottamatta sitä yhtä masistelu viikkoa joka oli tossa muutama viikko sitten :D Mutta näitä katuja on ihana kävellä, joka kerta on ihana kun ymmärtää jotakuta todella hyvin ja jos onnistuu omassa puheessa hienosti. Ihmiset on täälläkin hiukan varautuneita ja esimerkiksi itse tyttönä on ollut omasta mielestä chileläisiin tyttöihin näin ulkomaalaisena aika vaikea tutustua ja itse chileläiset oli samaa mieltä. Että niitä ei vaan välttämättä kiinnosta. Mutta ihmiset on ystävällisiä ja lämminhenkisiä, ja sen huomaa kyllä pienemmissä kaupungeissa ja kylissä paremmin kuin täällä Santiagossa.



-Huomaan yhä useemmin laulavani tai hyräileväni kadulla välittämättä muista. Niin tekee täällä moni, ja siis ihmiset laulaa kovaa ja monesti huonosti. Yksi ilta mun edessä käveli mies joka laulo kovaan ääneen jotain hevimusiikkia ja vastaantulevat katteli sen örähtelyjä kummaksuen.
-Katukoiria täällä on kamalasti, ja tällä hetkellä ne on entistä sulosempia kun joku on tosiaan niille pukenut huivia kaulaan ja pusakkaa päälle näin talven ajaksi. Yhtenä iltana mies piti punasissa valoissa katukoiraa kiinni ja päästi sen vasta menemään kun valot vaihtu vihreäksi.
-Tottakai kun on suuri maa ja suurkaupunki niin köyhiä löytyy myös paljon. Itse asun niin hyvällä alueella että harvemmin ihan kodin edessä näkee, mutta kerjäläisiä on paljon ja esim. sokeita ja jalattomia ihmisiä. Ihmiset myös kiertää myyden kaikenlaista roinaa ja esim. punasissa odottaville autoilijoille ikkunanpesuja. Ihmiset myös antaa täällä rahaa usein jos joku tulee pyytämään ja antaa kerjääjille rahaa sekä ostaa todella paljon kaduilta ja myyjiltä jotka poukkoilee autojen välissä. Yks päivä multa tuli kaks normaalia about 13 vuotiasta tyttöä pyytämään 100 pesoa joka on noin 16 senttiä...


-Tää on niin iso maa että tääl ois ihan järjettömästi nähtävää. Pohjoinen ja etelä eroaa toisistaan täysin. Santiagossa keskustassa ei pääse alueelle jossa olisi pelkkää hiljaisuutta. Pelottaa vähän miten hiljaista Lahessa on.. Ihanaa täältä on mennä lähiseuduille ja vuorille joissa ei kuule muuta kun kaukaista koiran haukkumista.
-Aina kun tapaa toisen ihmisen ja kun poistuu toisen ihmisen luota, niin annetaan yksi poskipusu. Miehet kättelee toisiaan, mutta oon myös nähnyt pusutervehdyksiä. Ennen (esim. kun tutustuin Suomessa ekaan espanjalaiseen kaveriin) olin ihan vaivautunut jos joku koski muhun vaikka se olisi ollut kaveri! Nyt tiedän että tuun kaipaamaan kamalasti tätä läheisyyttä Suomessa, musta on ihana kun ihmiset tervehtii niin läheisesti toisiaan.




-On lähinnä yks asia jonka keksin mistä en täällä pidä. Joka on se, että ihmiset kävelee aivan sairaan hitaasti ja kukaan ei väistä!!! Hitaasti kävelemiseen oon jo tottunutkin ja itekin huomaan maleksivani samaan tahtiin kun paikalliset. Mutta edelleen ärsyttää se, että jos ihmisiä tulee vastaan esim. 10 ja kaikki on rivissä keskellä katua ja joka ikinen huomaa että heitä vastaan kävelee joku, niin kukaan ei väistä ja sitten vaan meet törmäillen. Jos itellä on huono päivä niin itsekään mitään jaksa väistellä ja sitten vaan poukkoilee törmäillen joka toiseen vastaantulijaan :D Valparaísossa kun käytiin niin ihan järkytyin kun joku väisti ja toinen huus anteeks perään kun ei huomannut väistää!



























Mulla on kyllä kaikenkaikkiaan ollut ihana puolivuotinen täällä mun elämästä ja jään kyllä kaipaamaan tätä maata ja ihmisiä. Musta on ihana palata kotiin poikaystävän, ystävien ja perheen luo, mutta vähän pelottaa että Suomi alkaa ahdistamaan tyhjyydellään ja hiljaisuudellaan ja ihmisten sulkeutuneisuudella.
Musta on ollut ihana asua tässä talossa, ja harmittaa että nyt vasta oon alkanut enemmän hengailemaan niiden kanssa ja tuntenut itseni jotenkin rennommaksi täällä. Meidän vuokraisäntä on nuori ja mukava eikä täällä talossa ole tyhmiä sääntöjä kuten monissa muissa on. Hän myös hengaa meidän kanssa ja jos bailuissa vähän viinat lentelee lattialle niin ei kyllä tuu niin minkäänlaista sanomista :D Vuokraisäntä sanoikin jo moikat kun lähti ulos, ja meinasin sen jälkeen alkaa itkemään :--D haha, kai tää on vaa nyt vähän outoa kun on haikea fiilis mutta ihana palata kotiin!
Huh, en edes huomannut miten paljon tekstiä tuli.. Laukut on jo aikalailla valmiina ja aamulla tilattu yhteistaksi tulee hakemaan 7:20. Siitä sitten muutamankymmenen tunnin päästä oon Suomen puolella, johon pitäis laskeutua keskiviikkona 15:30. Nyt on pakko mennä lämmittelemään ton lämmityslaitteen luo kun täällä on aivan sairaan kylmä!!!!! Please, oispa Suomessa lämmin kesä!
Chau Chile!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

läksiäisbailujen failure
























Pidettiin eilen kaverin kanssa meillä läksiäispippalot mutta ne oli kyl aika totaalinen epäonnistuminen :D Laittauduttiin siinä (eka vaatevaihtoehto mul oli sellanen et ku kämppis näki mut ni se tuijotti hyvin järkyttyneenä ja varmaa ihmetteli et mihin naamiaisii oon menossa haha) ja tarjolla oli piscoo ja pisco sourii jota tehtii ja joka näkyyki kuvissa (oli hyvää!!!), pannarii, kakkuu, salaattii..... No varmaa viel yhentoist aikaa ketää ollu tullu :--D Naureskeltii et hyvin jää kaikki meitä selkeesti kaipaamaan :D
No, ite olin tosiaan kutsunu kämppikset jotka harmiks sit meniki tosi aikasin nukkumaan ja vaan yks hengas hetken meiän kans. Niil oli tänää työpäivää ja osa menee johonkii retkelle.. Nooh ooteltii sit et mun yks chileläinen koulukaveri tulee (ku kaikki muut vaihtarit jo lähteneet aikalailla) ja se sit tuli paikalle ja sit myöhemmin ilmestyki viel muutama kaverin chileläin kaveri :D Itteäni ei enää ihan hirveesti huvittanu juhlia enkä sit halunnukkaa lähteä mihinkää ku muut jatko johonki toisii bailuihin joskus kolmen jälkeen. Ite kävin nukkumaan ja havaitsin että mun kuumavesipullo on rikki ja kuumaa vettä valu sit sängylle.. Huomasin vaa et jalkaa vähän polttaa oudosti mut en jaksanu vaivautuu siirtää koko kuumavesipulloo saati käydä tyhjentää sitä ni aamul se loju sit viel sängyl pienen märän pläntin päällä.
Tänää olis tarkotus käydä viel näkee noit parii viimest suomalaist kaverii jotka tääl viel on ehkä sushin merkeissä. Tai ehkä vaik ton salaatin ja kakun merkeissä ku niitä ihan pikkusen jäi yli eiliseltä..

perjantai 19. heinäkuuta 2013

how could she be so fine, how could she be so cool
















































Tällä hetkellä oon tuntenut itteni jotenki väsyneeks jo jonkun aikaa. En muuten, mutta aamusin on aina toodella vaikea saada itteäni ylös sängystä ja silmät ummessa sitten yrittää vilkuilla kännykkää joka on aina soinut jo aikoja sitten, että paljonkos se kello on. Pari viikkoa heräsin melkein koko ajan puol yheltä-yheltä. Nyt oon kuitenkin vähän aiemmin saanu itteni ylös! Silti ysin aikaa on ihan mahdoton nousta.
Musta tuntuu että se johtuu kyllä tästä ilmasta täällä, ja tosta "smog:sta" eli saasteesta jota siis on todella paljon. Santiago on yks Etelä-Amerikan saastuneimmista kaupungeista ja saaste on ihan silminnähtävää esim. kerrostalosta. Silloin voi nähdä ruskean saastekerroksen kaupungin yllä ja ympärillä ja useinhan tosiaan vuoriakaan ei näy ollenkaan. Ei vaan tietäis että ne on olemassa jos ei tietäis että siellä ne on :D Jotkut näyttääkin käyttävän hengityssuojaimia tälleen talvella jolloin saaste on voimakkaimmillaan. En tiedä liittyykö siihen myös se, että oon ollut varmaan jo 2 kuukautta kipeä. Toivottavasti Suomen ihana raikas ilma helpottaa!! Voin niin kuvitella ne ensimmäiset hengenvedot Suomen puolella :D!!




























Asiasta toiseen, mua harmittaa ihan sikana ettei mulla oo messissä täällä kun toi 50mm objektiivi kun joku vähän laajempi olis ihan huippu ollu tänne että olis saanu vähän kokonaisvaltasempia kuvia.. Toisaalta en sellasta kyllä omistakaan, pakko kai hankkia joskus. Onhan mulla toi pokkari mutta se on ihan pyllystä :D Pelkillä yksityiskohdilla melkein mennään siis :D
Viimenen viikonloppu alkoi nyt!!! KÄÄK!!! Huomenna onneks pidetään meillä kaverin kanssa bailut (vaikka täällä ei oikein ketään vaihtarikavereita enää olekaan meidän lisäks..) ja tehdään pisco soureja! Jee!! Viimeisen viikonlopun piscobileet! :D
Pyysin veljeä, joka on tällä hetkellä Ruotsissa, tuomaan mulle sieltä piscoa kun sieltä kuulemma saa. Ja ruotsalaisen alkon sivuilta selvis että sieltä saa 1 chileläistä piscoa ja 8 perulaista. Ja se chileläinen mitä myydään on täällä sitä halvinta ja huonointa mitä kukaan ei osta (maksaa jotain 3-5 euroa), niin sen hinta oli siinä 20 euron kieppeillä Ruotsissa!! wwoooott :D Peruin puheeni enkä halua kyllä semmosta summaa maksaa. Täältä on pari painavaa pulloa kannettava! Katotaan miten onnistuu pakkaaminen...

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

you gotta talk that talk

Pari viikkoa sitten (tai viikko sitten? en hahmota enää yhtään mitä oon millonkin tehnyt) olin käppäilemässä ulkona kameran kanssa kun oli niin kaunis ja lämmin sää. Lähdin sellaseen suuntaan mihin en yleensä kävele. Osottautui omakotitaloalueeksi, jossa jokatoisessa pihassa kasvoi sitruuna-, appelsiini- tai jopa granaattiomenapuu. Itseasiassa ekat kuvat on kyllä ihan omilta huudeilta, asunhan itekin omakotitalossa :D Vastaan tuli myös mandariinipuu keskellä jalkakäytävää, mutten millään yltänyt yhteenkään hedelmään! Yritin vähän ravistellakin koko puuta muttei onnannut. Yksin kun olin niin en kehdannut alkaa kiipeilemään puuhun...... Kuinka ihanaa olisi jos omalla pihalla vois kasvattaa kaiken?






Kello on täällä puoli kakstoista yöllä. Viikon päästä oon tähän aikaan Suomessa jo ehtinyt yhden yön nukkumaan. Outoa ajatella että oon asunut täällä, Chilessä, puoli vuotta. Ihan hassua. Ja viikon päästä meen takaisin omaan kotiin. Omaan sänkyyn.





























En lähtenyt Peruun, vaikka sunnuntaina oli tarkotus mennä sinne kaverin kanssa. Suorat lennot olis kuitenkin olleet about 600-700 dollaria, eli ihan järjetön hinta. Kaveri lähti yksin bussilla sinne, joku 30 tunnin matka. Ei hirveästi toi bussissa istuminen kiinnostanut, kun Peruun mulle olis jäänyt aikaa noin 3 päivää ja olis pitänyt matkustaa sama matka takasin yksin ja lähteä siitä melkein heti Suomeen yli 20 tunnin matkalle.
Onneksi tänne voi aina palata, eikä tän kokoselle mantereelle pieni aika riitäkään, kun on niin paljon nähtävää.